Synnytyskertomus

10.01.2014 klo:9:00 sain ajan yliaikaiskontrolliin.
Siellä jouduin käyrille ja yllätys yllätys juuri siinä kohtaa alkoi supistella.
No ne oli vaan semmosia pieniä, eikä tuntunut missään.
Siitä sitten sisätutkimukseen. Kaikki oli hyvin, joten antoivat ajan käynnistykseen. 13.01.2014 klo:9:00

Toivottiin, että vauva ehtisi tulla ennen sitä ulos.
Nooo sitten koitti jo 12.01.2014 olihan se arvattavissa, että poitsu viivyttelee.
Mikäs siellä masussa ollessa.
Sofia oli hoidossa ja me oltiin Mirkon kanssa kahdestaan kotona.
Kello oli jotain 23:30, kun Mirko alko paistelee lettuja meille. Vissii vähän jännitti tai jotain!
En sano etteikö mua ois jännittäny.

Tässä vielä masukuva.

Meidän letunpaistaja ♥

13.01.2014 klo:9:00 Koitti päivä jota oltiin odotettu siitä asti kun testi näytti kahta viivaa.
Mentiin Jorviin ja siellä ne ohjas mut käyrille. No eiköhän siinä taas alkanu supistelemaan.
Täti sitten katteli siinä kun mua supisteli. Mirko sitten kysy siltä, että kai se nyt varmasti tänään käynnistetään. Kätilö siihen: "no nyt tulee noita supistuksia niin hyvin että katsotaan".
Voi luoja ei ne nyt voi enää meitä kotiin lähettää kun viikkojakin on jo 42+0.
No siitä taas sisätutkimukseen.
Siinä se sitten kokeili kalvot ja oli sitä mieltä, että laitetaan kalvojenpuhkaisuun.
JESS! se tunne että näemme meidän pikkuisen ihan pian!

Meidät kirjattiin sisään klo: 11:29.
No päästiin synnytyshuoneeseen ja katseltiin vaan, että täällä taas.
Oli se ihana tunne kun tiesi että kohta se pieni nyytti on täällä!
Kalvot puhkaistiin klo: 12:30. 
Supistuksia tuli todella epäsäännöllisesti eikä ne tuntunut miltään.
No sitten kätilö tuli laittamaan oksitosiini tipan, nopeuttamaan supistuksia.
Siinä se kävi vähänväliä kyselemässä, että tarvitseeko jotain kivunlievitystä. Ja kokeili että olenko auennut yhtään. No en ollut. Se sanoi että voi mennä jopa huomiselle että syntyy.
Siinä meni muutama tunti kun ei tuntunut miltään.
Mirkon äiti tuli, sitten käymään ja siinä juteltiin niitänäitä.
Se sitten kertoi, että kannattaa ottaa Petidiiniä että se rentouttaa lihakset niin voi alkaa tapahtumaan.
No, sitten kello oli jotain 17-18 välillä, kun otin ilokaasun käyttöön.
Siitä vähänajan päästä pyysin sitten sen petidiinin. Se pistettiin reiteen. Se kuulemma auttoi parhaiten kun samalla käytti ilokaasua. No ei se mua kyllä paljoo jeesannu.

Vielä jaksaa hymyillä. :) Pallomasu.

  
No sitten kello on jotain vähän yli seitsemän illalla ja katsoin vaan, kun Mirko meinaa nukahtaa siihen nojatuolille. No laitoin itsekkin sitten silmät kiinni.

Seuraavaksi herään hirveisiin supistuksiin. Olin nukahtanut ja jotenkin vielä unissani vetänyt sitä ilokaasua. Oli aika huuruinen olo kun sain silmät auki. 
No sitten huusin Mirkolle, että sattuu hae kätilö nyt tarvii epiduraalin tai jotain.

Kätilö tuli ja katsoi olenko auennut yhtään. Se tokasi vaan: "Hienoa synnytys on lähtenyt käyntiin olet auennut 5cm" Oltiin Mirkon kans silleen et JEEE! No sitten sanoin että haluisin nyt sen epiduraalin. No kätilö lähti, sitten hakemaan lääkäriä ja ei mennyt miinuttiakaan, kun huusin Mirkolle, että nyt pitää ponnistaa!! Mirko meni äkkiä huutamaan kätilön takaisin huoneseen.
Se sitten kokeili paljon olen auki ja sanoi että noniin kohdun suu on kokonaan hävinnyt voit alkaa ponnistamaan. Siis mitä just tapahtu mä olin 5cm auki ja minuuttia myöhemmin alan jo ponnistamaan. Mä menin sitten niin paniikkiin että huusin ku leijona! Huoneeseen tuli varmaan 5 kätilöö rauhottelee mua. En pystyny keskittyy mihinkää muuhun ku siihen sietämättömään kipuun. No ne sit sai mut rauhalliseks ja Mirko siinä vieressä tietenkin sai mut rauhotettua.
Sit aloin keskittymään siihen ponnistamiseen. 
Ponnistusvaihe alkoi klo: 19:47 ja pikkuinen rakkaus syntyi klo: 19:58.
Ensin antoi odottaa itseään ja, sitten tultiinkin ryminällä maailmaan! hihi. ♥

Pieni murunen tuli maailmaan ♥

Poitsun mitat: 
Paino: 4370g
Pituus: 53cm
Päänympärys: 36cm

Voi sitä ilon ja onnen määrää! pusuttelin vaan sitä pikkuista vauvaa ja kaikki kivut hävisi kuin tuhkatuuleen! No se olikin niin potra poika että alkoi heti hamuilemaan rinnalle.
Kyllä tuli ilon kyyneleet, kun näki että lapsi on terve ja kaikki oli hyvin. Kysyin sitten että repesikö paikat yhtään. Kätilö vaan tokas, että ei kuule revennyt yhtään osasit ponnistaa juuri oikein.
Jipii. Voiko tätä iloa ja onnea edes pukea sanoiksi. On se vaan niin uskomaton tunne saada oma lapsi. Kyllä me Mirkon kanssa halutaan lisää lapsia, mutta ei ihan vielä.

Tässä vielä kuva partogrammista. Naurettiin kätilön kanssa sitä kun yleensä se muodostaa sellasen pitkän kolmion, niin mulla siinä on vaan hassu pieni viiva. :D

Paperin informaatiossa lukee:

Synnytys käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi. Edennyt nopeasti ja vauva syntynyt ongelmitta. Äiti toipunut hyvin ja omatoimisesti hoidellut vauvaansa. Kokee pärjäävänsä ja kotiutuu hyvillä mielin vajaat kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen.

Meidän pikkuinen nyytti.

Sisko kävi moikkaamassa oli kyllä ihmettelemistä ♥ 

Kotiin lähtö edessä ♥

Nyt potsu on 2kk 12pv vanha. ♥ 

Semmonen kertomus. Mitenkäs muiden synnytykset on menny? ♥